Miten sinä haluaisit tulla nähdyksi?

Miten sinä haluaisit tulla nähdyksi?

mennessä | marras 21, 2019 | Uncategorized

Miten sinä haluaisit tulla nähdyksi?

Pidin tänään työkohteideni välisellä ajomatkalla pienen tauon, jossa kuvasin
kaunista syksyistä maisemaa ja hetken mielijohteesta otin myös muutaman kuvan
itsestäni. Kameran eteen asettuminen on minulle tosi epäluonnollista, siitä
huolimatta, että itse painoin laukaisimesta. Räpsin kuitenkin muutamia kuvia ja
mietin voimauttavan valokuvauksen perusideaa, hyväksyvää katsetta. Se on
vaikeaa, jos näkee vain epäkohtia. Käänsin perusilmeeni, alaspäin osoittavan kaaren
pieneen hymyyn ja räpsäisin, kerta toisensa jälkeen. Löysin lopputuloksista
muutaman, jotka kehtaan julkaista tällä sivulla. Lopputulemana kuvaustuokioni
päättyi siihen, että minua hymyilytti vielä matkan jatkuessakin. Ajaessa ajatukset
kääntyivät asiakkaisiini: millaisena he haluaisivat itsensä nähtävän?

Psykoterapeuttisessa yhteistyösuhteessa terapiasuhteen merkitystä ei voi koskaan
korostaa liikaa. Minun hyviä ominaisuuksiani terapeuttina ovat asiakkaideni mukaan
helppo lähestyttävyys ja olo, että minulle voi puhua. Tällaista palautetta on totta kai
hienoa saada, mutta samalla vastuu painaa. Kun joku päästää minut mukaansa
elämänsä ehkä kipeimmälle, mutta kasvattavimmalle matkalle, haluan olla kaiken
luottamuksen arvoinen.
Terapeutin taitoa on osata kuunnella ja kysyä oikeissa kohtaa. Kognitiivisen
käyttäytymisterapian luonteeseen kuuluu myös psykoedukaatio, jossa annetaan
asiakkaalle tietoa heitä koskettavista mielenterveyden ongelmista ja esimerkiksi
hoidon etenemisestä . Silloin saan hyödyntää vahvuuttani selittää asiat niin, että
asiakkaani, myös lapset, voivat ne ymmärtää. Puhuminen on helppoa, mutta
kuunteleminen vaikeampaa. Erilaisten yhteyksien huomaaminen ja osoittaminen
asiakkaan puheessa on välillä niin kiehtovaa, että se vie mukanaan. Olen kuitenkin
määritellyt yhteisen psykoterapiamatkamme prosessiksi, joka tapahtuu enemmän
terapiatapaamisten välillä kuin niiden aikana. Koen tehtäväkseni asioiden liikkeelle
laittamisen ja ajatteluun avustamisen istuntojemme aikana. Kun prosessi etenee,
asiakkaan oma osuus lisääntyy ja minä kannustan sivummalla. Parasta palautetta on
asiakkaassa tapahtuma näkemisen muutos: tietoisuus omasta toiminnasta,
ajatuksista ja tunteista. Kun alkaa nähdä omaa elämäänsä ikään kuin kauempaa, voi
alkaa tehdä muutoksia.

Muutosten tekeminen omiin tapoihin on aina asiakkaan päätös. Terapeuttina voin
jotakin ehdottaa, mutta uskon, että ilman asiakkaan aitoa halua muuttaa asioita ei
tuloksiakaan synny. Halu muutokseen alkaa siitä, että tunnistaa tarvitsevansa apua.
Asiakas joutuu altistamaan itsensä haavoittuvuudelle, ja moni tulee terapiaan aika
”vereslihalla”. Tässä kohtaa terapeutin hyväksyvä katse ja pyrkimys ymmärtää
tämän henkilökohtaista kokemusta ovat avainasemassa. Myöhemmin mukaan
tulevat usein huumori ja se, että terapeutti haastaa asiakkaan kertomaa, tarjoaa
näkökulmia.

Minun tukipuuni, selkänojani on kognitiivisen käyttäytymisterapian viitekehys ja

ammattitaitoni. Asiakas tuo tilanteeseen kaiken muun. Olen joutunut viime aikoina
keskustelemaan terapiamotivaatiosta muutamien asiakkaiden kanssa, jotka ovat
ehkä pettyneitä, kun tuloksia ei heti tulekaan. Niissä tilanteissa sanon aina, että
terapeutin tehtävään kuuluu toivon luominen ja ylläpitäminen. Terapeutin on
nähtävä maaliin saakka, vaikka asiakas ei aina vaihtelevassa voinnissa siihen
pystykään.

Tervetuloa blogiini

Tervetuloa blogiini

mennessä | syys 16, 2019 | Uncategorized

Vietin kaksi päivää amerikkaisen Amy Hochin koulutuksessa. Aiheena olivat lasten ja nuorten traumat ja niiden hoito traumakeskeisen kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmin (TF-CBT).

Kaltoinkohtelu perheessä, perheväkivalta ja seksuaalinen hyväksikäyttö ovat osa satojen suomalaislasten elämää. Nämä kokemukset, joissa satuttava ihminen on tuttu ja tärkeä, jättävät syvimmät jäljet. Trauman oireet ovat moninaisia keskittymisvaikeuksista kiukkukohtauksiin, pelkoihin, ahdistuneisuuteen ja tunteiden ”katoamiseen”. Eivät siis niin helppoja ammattilaisenkaan tunnistaa, kun monet oireista ovat tavallinen osa kasvavien lasten ja nuorten kehitystä.

Amy vertasi traumaterapian prosessia haavaan, joka syntyy lapsen kaatuessa kesken mukavan leikin kavereiden kanssa. Ensin lapsi yrittää olla välittämättä siitä. Tärkeää on kuitenkin antaa turvallisten ihmisten puhdistaa haava, ja laittaa laastari päälle, jotta leikit voivat taas jatkua. Ensin kivun kanssa, mutta vähitellen ilman. Pitkän ajan kuluttua tapahtumasta on muistona enää arpi ihossa.

Tutustuimme perusteellisesti tähän näyttöä omaavaan terapiamenetelmään, jossa hoidetaan samanaikaisesti sekä lasta että vanhempaa/vanhempia. Amyn opastuksella harjoittelimme kysymistä, tunnetaitojen opettamista ja kuinka pelien ja kertomusten avulla voidaan edetä, vaikka aiheet ovatkin vaikeita ja houkuttelevat olemaan mieluummin hiljaa. Ensisijaisen tärkeää on, että lapsella on riittävän turvallinen olo häntä hoitavan aikuisen seurassa, ennen kuin edetään trauman käsittelyyn. Välittävät aikuiset ilman terapiataitojakin voivat tehdä paljon lapsen paremman olon eteen kotona, päiväkodeissa ja kouluissa. Turvalliset rutiinit, pysyvät ja helposti lähestyttävät aikuiset, yksilöllinen huomioiminen ja kaikenlaisten tunteiden sanoittaminen ovat parasta, lasta vahvistavaa tunnekasvatusta. Kotoa saatavat mallit itsestä huolehtimisen taidoista (ja sen tärkeydestä) välittyvät lapsille ilman sanojakin. Taito rauhoittaa itseä ja tieto siitä, mistä saa apua tarvittaessa, ovat asioita, joiden tulisi kuulua jokaisen lapsen tunnetyökalupakkiin.

Ihmisillä on taipumus välttää kipua, koska sen kokeminen pelottaa. Vaietut salaisuudet ovat kuitenkin energiasyöppöjä, jotka vievät elinvoimaa ja saavat aikaan oireilua ja kärsimystä. Turvallisessa seurassa matkan kulkeminen kivun läpi kuitenkin kannattaa. Se, mikä oli ennen kipua, voi muuttua kasvuksi ja viisaudeksi, josta on hyötyä tulevissa elämän kriisikohdissa.